Turnukan Outa
- - s. 14.08.2003
- - FIN41682/03
- - Riistanvärinen
- - Narttu
- - isä: Suursaaren Kunnari
- - emä: Jahkkas Wimma
- - kasvattaja: Nina Toitturi
- - omistaja: Ismo Siilahti
- - Lonkat: B/B
- - Kyynärnivel: 0-0
- - Silmät: OK ei HC-, PRA- tai RD-muutoksia
(KoiraNet)
Halla
Syksyllä 2003 päätimme, että nyt olisi oikea aika yhteisen koiran hankinnalle. Rotu oli itsestäänselvyys, halusimmehan seurallisen, viisaan ja reippaan lenkkikaverin.
Aikamme syntyneitä pentueita seurattuamme Lappalaiskoirien pentuvälityksestä, päätimme ottaa yhteyttä Turnukan kenneliin. Muutaman päivän päästä jo olimmekin matkalla
kohti Suur-Miehikkälää. Alunperin menimme katsomaan kahden viikon ikäisiä kermanvärisiä lapinkoiran pentuja, mutta sydämemme veikin viikon vanhemmasta pentueesta riistanvärinen tyttö.
Kennelissä kävimme vielä toistamiseen kun pennut olivat viisi viikkoisia. Suloiset karvapallerot olivat kasvaneet huimasti ja taapersivat pihalla meitä vastaan
haistellen ja ympäristöönsä tutustuen. Kuinka malttaisimme odottaa vielä kaksi viikkoa ennenkuin saamme tyttösemme kotiin!
3.10.2003 vihdoin koitti se perjantai jolloin automme nokka suunnattiin kolmannen kerran kohti Suur-Miehikkälää. Päästyämme perille aikuiset koirat ja pennut ottivat meidät
vastaan iloisesti haukkuen. Etukäteen jännitimme kuinka kotimatka sujuisi, olihan matkaa ajettavana lähes 150km illan hämärässä. Matka sujui kuitenkin yllättävän hyvin,
aluksi Halla hieman vinkui ja oli levoton mutta rauhoittui aika pian ja loppumatka sujuikin nukkuen apukuskin jalkatilassa. Kotiin päästyämme tyttö kävi heti takapihalla
tarpeillaan ja söi ison kupillisen ruokaa. Ensimmäisenä yönä taisimme kuitenkin kaikki nukkua ns. koiranunta, olihan tilanne meille kaikille pitkästä aikaa uusi,
eikä vähiten Hallalle.
Ensimmäiset päivät kuluivat leikkien, nukkuen ja syöden sekä tietysti omaan uuteen laumaan tutustuen puolin ja toisin. Seuraavalla viikolla totuteltiin kaulapantaan ja
hieman myös hihnassa kulkemiseen, eikä suurempia ongelmia syntynyt. Seuraavaksi Hallalla olikin vuorossa hieman laajentaa elämän näkemyksiä ja
suoritettiin muutamia kyläilyjä tuttavien luona ja käytiin ulkoilemassa hieman kauempana kotoa. Automatkailu tuotti aluksi hieman ongelmia Hallan ollessa levoton
mutta nyttemmin sekin sujuu jo hienosti. 9-viikkoisena Halla oppi istumaan ja antamaan tassua käskystä. Myös hihnassa kulkeminen alkoi sujumaan entistä mallikkaammin.
Hyvänä porkkanana toimi kuivatut maksanpalat.
13-viikkoisena Halla osasi mennä maahan käskystä. Myös sanat irti, odota, tänne ja ei olivat jotakuinkin hallinnassa. Kynsien leikkuu, tassujen pesu/pyyhkiminen ja turkin
kampaaminenkin alkoivat sujua päivä päivältä paremmin. Täydellistä sisäsiisteyttä ei voinut edes vaatia 13-viikkoiselta, mutta yllättävän hyvin senkin asian Halla sisäisti.
Toistaiseksi suurin muutos Hallan elämässä koitti syksyllä 2005, kun muutimme kaupunkilähiön rivitalosta maalle omakotitaloon. Samalla Hallan elämään astui toinen koira, kun
Myräkän Osma asusteli kyseisessä omakotitalossa jo valmiiksi. Kyseessä oli vanhempieni talo, jonka ostimme ja Osma asusteli jo entuudestaan siellä. Valitettavasti yhteiseloa Osman
kanssa ei kestänyt paria kuukautta pidempään, kun Osma poistui Hallan ja meidän elämästämme.
Halla sopeutui ns. maalaiselämään kuitenkin hienosti, ei vähiten sen ansiosta, että ympärillä oli iso piha temmeltää ja lisäksi metsät jotka alkoivat aivan kodin nurkilta
joissa myös sai juosta vapaana mielin määrin ja haistella oravien ja jäniksien hajuja. Niin rauhallista koiraa kuin Halla on, ei aivan joka kulmassa tule vastaan.
Nyt jo lähes seitsemän vuoden ikäisenä ei sitä ihmettä ole tapahtunut, että Hallan suusta kuuluisi murahdus toiselle koiralle tai että osoittaisi vihamielisyyttä toisia koiria
kohtaan, on sitten kyseessä narttu, uros, vanha, nuori jne... Hallan kanssa voi siis liikkua todella luottavaisin mielin, niin lapinvaelluksilla kuin koirapuistoissakin tai
kaupunkien hälinässä, ei ole pelkoa että syntyisi konfliktia toisten eläinten kanssa on sitten kyseessä koira tai kissa.
Hallan elämä on myös kulkenut terveissä merkeissä, mitään sairauksia tai onnettomuuksia ei ole kohdalle osunut. Lonkat, kyynärät ja silmät tutkittiin alkuvuodesta 2006 ja
tuloksina oli: Lonkat B/B, kyynärät 0-0 ja silmät OK. Muutaman kerran on kokeiltu näyttelyissäkin käyntejä ja tokoa on harrasteltu, mutta
pääpaino on kuitenkin mukavassa lenkkeilyseurassa jonka kanssa voi retkeillä ja vaeltaa joko lapin tuntureilla tai etelän metsissä.